tiistai 27. kesäkuuta 2017

Rallyn myytit: Seuraaminen

Olen harrastanut rallya nyt noin kolmisen vuotta ja tässä ajassa on ehtinyt kaikenlaista jo nähdä. Kisakäyntejäkin kahdella koiralla yhteensä on varmaan jo yli 60 kappaletta (hups, kolmessa vuodessa ehtii aika paljon). Rallykisoissa ja -koulutuksissa pyörineenä sekä rallya kouluttavana kuulee aina kaikenlaisia juttuja erilaisten harrastajien suusta.

Rallya mainostetaan kaikille soveltuvana lajina, jossa tärkeintä on koirakon iloinen yhteistyö. Komppaan sitä, että rallyssa koiran ei tarvitse olla supernopea tai liikkeiltään näyttävä ja todella monenlaisen koiran kanssa on mahdollisuus päästä kisaamaan. Iloinen yhteistyö tulisi mielestäni olla joka lajissa se pääpointti, jopa tokossa, jota tunnutaan nykyään pidettävän tosikkojen pilkunviilaajien lajina. Tokokehässä ei ainakaan saa hymyillä, niih. 

Termis seuraa. Kuva: Sirpa Saari


Rallyssa kisakynnys on tosi matala. Se on mukavaa, sillä koiraharrastusten pariin eksyy samalla ihmisiä, joita ei välttämättä esimerkiksi tosikkojen tokotreeneihin eksy (sanoo ihminen, joka taitaa bilettää enemmän tokotreeneissä kuin rallyssa). Samalla se tuo mielenkiintoisia juttuja lajin pariin. Tällä juttusarjalla - kyllä, teen näitä useamman - haluan antaa oman pohdintani eri osa-alueisiin, joita tunnutaan rallyssa miellettävän asioiksi, joita ei välttämättä tarvitse opettaa laisinkaan tai sinne päin. Huomautan heti, että tämä on oma mielipiteeni, eli jos mielestäsi rallytokon parissa asia on toisin, niin minua saa toki valaista. 

Aloitan seuraamisella. Rallytokossa seuraamisen ei tarvitse olla niin tarkkaa kuin tokossa. Tokossa on määritelty ideaalipaikka ja koiran pitää olla kontaktissa, eikä se saa seilata mihinkään. Jos haluaa katsoa seuruun ideaalisuorituksen, niin ne löytyvät tokon säännöistä. Rallyssa koira saa olla maksimissaan puolen metrin etäisyydellä ohjaajasta (ihan missä suunnassa vaan). Katsekontaktia ei tarvitse olla. Vinoudestakin otetaan pisteitä vasta kun vinous on yli 45 astetta. 

Koska rallyssa ei tarvitse olla täydellistä seuruuta, niin ajoittain aina törmää ihmisiin, jotka kyllä opettavat tosi hienosti kyltit koirilleen, mutta seuraaminen jää taka-alalle. Seuraaminen (ja perusasento!!) on kuitenkin todella iso osa rallya, sillä koirahan seuraa ohjaajaa koko radan. Jos radalla on 12 kylttiä, joiden kaikkien etäisyys on 5 metriä, niin rata on noin 70 metriä pitkä. Jos leikitään että puoli metriä joka kyltistä tehdään tehtävää (joka saattaa olla seuruuta tai perusasentoa vaativa tehtävä muuten), niin seuruuta tulee silti 64 metriä. Tehtäviä suoritetaan yhteensä 6 metriä. Seuruuta siis tehdään aika paljon. Jos opettaa koiralleen 6 metriä 70 metrin radasta, niin mitä käy loppuradalle?

Kontakti on tärkeä asia. Kuva: Sirpa Saari


Mielestäni on epäreilua vaatia koiraa seuraamaan jollei sitä ole siihen opetettu. On epäreilua, että sen pitää tehdä asiaa, jota se ei osaa, suurimman osan radasta. Sama kuin sinut laitettaisiin työtehtävään opastamatta ja kun yrität soutaa työtehtäviesi läpi, sinulla olisi vieressäsi läsnä hermostunut ihminen, joka ainakin vähentää sinun motivaatiotasi tehdä.

Seuruun kriteeri on myös välillä ollut hieman tuntematon juttu rallyharrastajille. Katson maailmaa aika paljon tokoharrastajan lasien läpi ja siksi seuruu rallyssa on ajoittain ollut minulle järkytys (kyllä niitä superhienojakin seuruita on nähty). Osalle riittää, että kunhan se koira tulee siinä vieressä. Ja sitten koiran yhtäkkiä pitäisi istua suorana vieressä. Osa taas imuttaa koiraa aina seuruussa ja yhtäkkiä kisoissa sitä nakkia ei olekaan kädessä, Ei ole ihme, ettei koira toimi siinä kohtaa. Epäreilut kriteerit, eli koiran seuruun vaatimukset, jotka vaihtuvat jatkuvasti, ovat myös koiralle järkyttävän epäoikeudenmukaisia. Jos joku päivä koira saa kulkea puoli metriä takana ja toisena päivänä vaaditaan että se on ohjaajan jalan kohdalla, niin homma ei pelitä.
Rallyyn pitää siis myös kehittää kriteeri seuraamiselle. Sen ei tarvitse olla tokotarkka, koska sitä ei rallyssa mainita (ja mun toisen rallykoiran seuruu muuten ei ole tokotarkka, mutta on silläkin vaatimuksensa). 

Perusasento on osa seuruuta. Kuva: Hinni Tiira


Mitä hyötyä on hyvästä seuraamisesta (muuten kuin että olet oikeudenmukainen koirallesi)?
- Koiran kontakti pysyy sinussa paremmin
- Koira tietää mitä se tekee, eli se on rennompi --> ei välttämättä ala tekemään sijaistoimintoja, kuten   haistelua
- Ohjaajan ei tarvitse kalastella koiraa mistään
- Koska koiralla on hyvä kontakti, on se helpompi saada suorittamaan kylttejä heti käskystä
- Suurin osa radasta on seuruuta, eli olet reilu koirallesi, jos opetat sen seuraamaan kunnolla

Seuraaminen on osa suoritusta!

Seuraavassa osassa käydään läpi sosiaalinen palkka ja kehäänmeno.